Kassavirtaennusteelle on kysyntää
Olen lukenut aika monta kirjoitusta CFO:n roolista ja tehtävistä. Monessa kirjoituksessa paistaa läpi itsevarmuus roolin kokonaisvaltaisesta ymmärtämisestä ja osa jopa varoittaa ”vääristä talouspäälliköistä”: kirjanpitäjistä CFO:n vaatteissa. Ai kauheaa!
Nämä kokonaisvaltaiset listat eivät koskaan ole täysin samanlaisia, mutta jos jokin asia näissä toistuu, se on katseen suuntaaminen tulevaisuuteen. Tähän minun on helppo yhtyä. Aika useasti nälkävuoden mittaisissa listoissa erotellaan jopa erikseen kassavirtaennustaminen muusta ennustamisesta. Tämä voi olla hyvä täsmennys, mutta mielestäni kassavirran ennustaminen pitäisi olla itsestäänselvyys, kun puhutaan yrityksen talouden ennustamisesta.
CFO:n roolissa minua on lähestytty ylivoimaisesti eniten juuri kassavirtaennusteen tarpeesta. Konserniyhdistelyt, dimensioinnit, katelaskennat ja muut tulevat kaukana takana. Koen itse asiassa kassavirtaennustamisen tai ennustamisen yleisesti niin tärkeänä, että se tulee kaikille meidän jatkuvan palvelun asiakkaille pakollisena, halutaan sitä tai ei.
Tästä päästäänkin siihen, että myös odotukset kassavirtaennusteesta ovat eri ihmisillä hyvin erilaisia. Osa liittyy ennustamisen automaatioasteeseen, osa laskentojen määrään ja osa taas ns. ennusteen resoluutioon. Ennustelukujen johtamiseen voi nimetä useita menetelmiä, joita pystyy osin käyttämään rinnakkain, mutta ne ovat oma aiheensa. Kassavirran ennustamisessa oleellista on erottaa toisistaan kaksi selkeää rakenteellista metodia: suora kassavirtaennustaminen ja epäsuora kassavirtaennustaminen.
Metodien erot
Suora kassavirtaennuste keskustelee nimensä mukaisesti suoraan kassan kanssa. Se tarkastelee lähes ajantasaista pankkisaldoa ja kysyy laskuilta, parhaassa tapauksessa tilauksilta, milloin ne päivän tarkkuudella meinaavat erääntyä. Suora kassavirtaennuste voi helposti päivittyä täysin automaattisesti lukuisia kertoja päivässä sitä mukaa, kun aineistoa tulee järjestelmään ja saadaan uusia eräpäivä.
Epäsuora kassavirtaennuste taas nimensä mukaisesti ei keskustele kassan kanssa ollenkaan. Se keskustelee kyllä kaikkien muiden ennusteen erien kanssa, mutta kassa jätetään neuvottelupöydän ulkopuolelle. Epäsuora kassavirtaennuste ottaa talouden kokonaisvaltaisimman mallin eli kahdenkertaisen kirjanpidon symmetrisen lainalaisuuden käyttöön ja pakottaa ennusteen jatkuvasti pysymään symmetrisenä.
Miten tämä tapahtuu? Se tapahtuu siten, että kassa pitää suunsa kiinni, koska siltä ei kysytä mitään, ja ainoastaan reagoi muiden erien liikkeeseen vastakkaisella muutoksella. Näin ollen saamme kassavirtaennusteen ikään kuin epäsuorana sivutuotteena, kunhan vain osaamme ennustaa muut erät riittävän hyvin. Epäsuoraa kassavirtaennustetta päivitetään tilanteesta riippuen ehkä pari kertaa kuukaudessa tai kvartaalissa ja se tyypillisesti antaa yhden kassa-arvon yhdelle kuukaudelle.
Diplomaattinen arvio
Kumpi on sitten parempi metodi? Diplomaattisesti voisin sanoa, että se riippuu tilanteesta. Suora kassavirtaennuste päivittyy automaattisesti nopeammin ja se on tarkempi, mutta tyypillisesti antaa huomattavasti lyhyemmän luotettavan aikaikkunan. Suora kassavirtaennuste voi kertoa, että kassa loppuu päivänä X, siinä missä epäsuora voisi kertoa korkeintaan, että joskus kuukauden X aikana. Epäsuora kassavirtaennuste taas tyypillisesti kuvaa huomattavasti pidempää aikaväliä ja näyttää meille koko toiminnan ja rahoitusaseman. Tiivistäisin itse niin, että suora kassavirtaennuste on maksujen suunnittelua varten, kun epäsuora kassavirtaennuste on liiketoiminnan suunnittelua varten.
Rehellinen arvio
Diplomatia on tylsää, joten annan myös rehellisen arvioni ilman sensuuria. Mielestäni tässä ei ole kilpailua ollenkaan: epäsuora kassavirtaennuste syö suoran kassavirtaennusteen aamiaiseksi ilman sen suurempia sulatusvaivoja.
Suoran kassavirtaennusteen puolesta puhuu useampikin nimellinen asia: automaattisuus, nopeus, päivätason tarkkuus ja faktapohjaisuus (aidot eräpäivät). Suora kassavirtaennuste tuntuu modernilta. Vastaavasti voisi sanoa, että moni asia puhuu epäsuoraa vastaan: homehtuneelta kuulostava kahdenkertainen kirjanpito, hidas automaattinen päivitysväli, kuukausitarkkuus ja arvioperäisyys.
Käytännössä kuitenkin reaaliaikainen väärinymmärrys on myynyt käärmeöljynsä ja mielikuvien alta paljastuu erilainen todellisuus.
Ensimmäinen mahdollinen väärinymmärrys on siinä, että kaikki kahdenkertaiseen kirjanpitoon viittaava olisi vanhanaikaista. Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Todellisuus on, että kahdenkertainen kirjanpito on ajatonta, ei vanhanaikaista. Se on meidän tämän hetken ylivoimaisesti paras talouden malli juurikin sen kahdenkertaisesti sykkivän lainalaisuuden takia. Epäsuora kassavirtaennuste valjastaa symmetrian käyttöönsä ja luo kokonaisvaltaisen ennusteen. Tämä tarjoaa loistavan tavan tarkastaa ennusteen logiikka muiden erien kautta: näyttääkö varasto loogiselta, entä myyntisaamiset, lomapalkkavelka jne. Suora kassavirtaennuste on vain eräpäiviä ilman lainalaisuutta.
Seuraavat mahdolliset väärinymmärrykset nivoutuvat vahvasti toisiinsa. Käytännössä suora kassavirtaennuste vaatii lähes aina jonkin verran päivittämistä tai vähintään tarkastamista ja sen syvää ymmärtämistä, koska järjestelmässä on hyvin harvoin viikkoa pidemmälle yrityksen kaikki eräpäivät. Eilisen lätkämaila voi kääntyä helposti tämän päivän saderänniksi. Ei siis siksi, että toiminta olisi muuttunut, vaan koska ennusteessa oli liian vähän dataa. Tässä kohtaa lentää roskiin automaattisuus ja faktaperäisyys, koska arvioita tarvitaan sittenkin.
Ja oletetaan, että meillä olisikin muutaman viikon luotettava käyrä, niin mikä on sen arvo, että arvioimme kassan loppuvan juuri jonain lähiviikon tiistaina. Ehkä olen vain hidas, mutta muutama viikko kuulostaa omaan korvaani erittäin lyhyeltä ajalta tehdä mitään aitoja toiminnallisia muutoksia, puhumattakaan, että niitä voisi tehdä kovinkaan hyvästä neuvotteluasemasta. Meillä pitäisi olla suunnitelmia ja vähintään useampi kuukausi aikaa reagoida ennen kuin löysä lentää tuulettimeen. Siinä ajassa jo hitaampikin kaima pystyy vaikuttamaan itse toimintaan, ei vain rahoitukseen. Tätä se on epäsuoralla kassavirtaennustamisella. Olen sen monta kertaa todistanut ja veikkaan, että tulen sen vielä monta kertaa todistamaan.
Omat kokemukset suorasta kassavirtaennustamisesta liittyvät vain maksujen priorisointeihin ja muihin väliaikaisiin teippeihin, jotka ilman muuta voivat olla poikkeuksellisesti paikallaan. Käytän itsekin kaikesta sylkemisestä huolimatta silloin tällöin suoraa kassavirtaennustetta, mutta jotain on pahasti vialla, mikäli kyse on pysyvästä olotilasta.
Epävarma tulevaisuus
Ennustaminen on aina epävarmuuden sietoa metodista ja aikajanasta riippumatta. Huomisen eräpäivä ei merkitse mitään, jos asiakas ei maksa laskuaan ajoissa vaikkapa omien maksuvaikeuksien vuoksi. Vaikka teknologia kehittyy päätä huimaavaa vauhtia, niin faktapohjaisiin täysin automaattisiin ratkaisuihin kannattaa edelleen suhtautua äärimmäisellä skeptisyydellä. Me emme ole pystyneet täysin automatisoimaan vähänkään monimutkaisemman menneen mallintamista, joten miksi kenties vielä monimutkaisemman tulevaisuuden täysi automatisointi olisi jotenkin helpompaa?
On toki täysin mahdollista, että joku on jossain keksinyt jo nyt AI-ratkaisun, joka ratkaisee kaikki yllä luetellut ongelmat, yhdistää täysin saumattomasti nämä metodit keskenään ja lisää soppaan jotain täysin ennen näkemätöntä ilman hikkoja. Silloin tämä teksti vanhenee silmän räpäyksessä ja joudun syömään hattuni sinapin kanssa.
Onneksi minulla ei ole hattua.