Lienee perusteltua sanoa, että kyky muuttua on tänään tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Huomenna rikotaan taas uusi ennätys, kun muutoskyvystä tulee entistä tärkeämpää.
Allekirjoitan tämän täysin. Aloitin taloushallinnon urani valmiissa maailmassa, kunnes digitalisaation hyökyaalto pyyhkäisi voimalla yli. Osa työtehtävistä hävisi, jotain tuli tilalle ja lähestymistapaa piti muuttaa, mikäli halusi poimia muutoksen tuomat makeat hedelmät. Nykyään elän kuin löytöretkeilijä ilman varmuutta sijainnista. Asioita pitää jatkuvasti tarkistaa ja lonkalta heitettynä lause loppuu yleensä varoitukseen: “…tai näin se oli vielä vähän aikaa sitten”. Eikä siinä mitään, löytöretkeily on hienoa hommaa, kunhan vain ymmärtää pitää aarteiden lisäksi silmällä myös karikot ja unohduksen pyörteet.
Muutosta ei pidä pelätä, mutta muutokseen rakastuminen muutoksen itsensä takia on hölmöä rakkautta. Muutos ei ole tae mistään muusta kuin siitä, että se kustantaa jotain: aikaa, rahaa, vaivaa. Nykyajan nopealiikkeisessä maailmassa, kenties enemmän kuin koskaan, pitää varata aikaa muutoksen arviointiin. Mitä suurempi muutos, sitä vakavampi arviointi. Syyksi ei voi riittää, että kun naapurikin ajaa kovaa vauhtia päin seinää. Potentiaalisen hyödyn ja riskien tulisi olla selkeitä juuri sinun toimintasi kohdalla.
Viime vuosikymmenen digitalisaatio oli selkeä megatrendi, joka ajoi voimalla läpi. Sen hyödyt olivat etukäteen täysin selkeät, vaikka sekin toi odottamattomia käänteitä mukanaan. Nykyään on hyvin hankala toimia tehokkaasti, mikäli siitä kelkasta on jäänyt pois. Matkan varrella vastaan on tullut myös yksittäisiä suurten muutoksen ajajia, jotka ovat osanneet kyllä varoittaa kelkasta tipahtamisen vaaroista, mutta hyödyt ovat jääneet abstraktin “kilpailuedun” tasolle. Näistä kelkoista tipahtaminen ei ole paljoa menoa hidastanut. Päin vastoin, kaikkialle ei tarvitse mennä ja kaikkea ei tarvitse kantapään kautta oppia.
Miten siis löytää järkevä muutoksen tasapaino? Kokeile rohkeasti, mutta sitoudu varovasti. Rakastu mahdollisiin hyötyihin, älä muutokseen. Ja siinä vaiheessa, kun on aika vaatia muutosta muilta: syleile muutosvastarintaa. Tämä on viimeinen happotesti, jossa voi vielä saada arvokkaita huomioita ennen kuin kiihdytys alkaa. Mikäli oma argumenttisi perustuu muutosvastarinnan itsensä tuomitsemiseen, seinä odottaa. Mikäli argumenttisi kestää vihaisten vastarintalaisten ristitulen, saatat sittenkin olla oikealla polulla.