Kirjanpidon juuret ovat syvällä ihmiskunnan sivilisaation historiassa
Yuval Noah Harari kuvaa kirjassaan Sapiens pettyneen kuuloisena, kuinka ihmiskunnan ensimmäiset löydetyt kirjoitukset eivät olleet syvällisiä runoteoksia, vaan tavanomaisia kirjanpitovientejä. Minulle sen sijaan tuli ylpeyden tunne: miten hienoa on tehdä ammatikseen jotain, joka on vanhempaa kuin kirjoitus. Tai vanhempaa kuin kokonainen kirjoitus. Kirjanpito on kirjoitusta sekin, mutta vain osittaista.
Olin kerennyt tehdä kirjanpitoa työkseni jo useamman vuoden ennen kuin yhdellä luennolla puhuja sanoi kirjanpidon olevan “arvaus”. Silloin jokin liikahti päässäni ja aloin todella pohtia miksi minä teen ja mitä minä teen. Enkä nyt puhu henkilökohtaisesti palkan tarpeesta, vaan kirjanpidon itsensä merkityksestä.
Kysyin useilta silloisilta kollegoilta, mitä kirjanpito on ja miksi sitä tehdään. Usein sanotaan, että on helpoin vastata kysymykseen “mitä/mikä?”, sitten “miten?” ja lopulta “miksi?”. Oman anekdootin pohjalta kirjanpitäjät osasivat vastata aika hyvin kysymykseen “miksi?”, mutta kirjanpidon kohdalla oli kaikista vaikein vastata siihen, mitä kirjanpito itse asiassa on. Kaikki me tiesimme, miten kirjanpitoa tehdään. Jotain oli selkeästi meiltä kaikilta mennyt ohi. Metodia kilometrikaupalla, mutta vähän tarkoitusta ja vielä vähemmän selkeyttä.
Tämä alkoi häiritsemään niin että päähän sattui ja päätin lähteä löytöretkelle kohti kirjanpidon syvää olemusta rakkaiden kollegoiden vankalla tuella. Mikä on se kova ydin, kun kaikki metodikohina pyyhitään pois päältä? Aloin kaivaa kirjanpidosta enemmän tietoa ja samalla huomasin, että kirjanpidosta on kirjoitettu aika vähän sen mittavasta historiasta huolimatta. Sitä vähemmän kirjanpidosta löytyy mitään ajatonta symboliikkaa, josta saisi hyviä tatuointeja ihoon. Tämä on toki ymmärrettävää. Kirjanpito on äärimmäisen pragmaattista ja sillä on nykyään paljon kalkkisempi maine kuin olisi syytä. Uskon, että yksi syy kirjanpidon ummehtuneeseen maineeseen kumpuaa sen sekundaarisesta tarkoituksesta, veronkeruusta, joka tekee siitä lakisääteisen pakollisen pahan. Pahan, joka ei ainoastaan aiheuta rahan menetystä verojen muodossa, vaan myös itsensä kirjanpidon toteuttamisen takia.
Mahtava pääjuoni, pakollinen sivujuoni
Asioilla voi olla monia tarkoituksia ja osalla voi ymmärrettävästi tulla harhakäsitys, että kirjanpito on pelkkä verottajan käsikassara ja kirjanpitäjät pelkkiä arkistolaatikoita. Tämä on ymmärrettävää etenkin yksinyrittäjien tai mikroyritysten kohdalla. Ei kirjanpito ole välttämättä ollenkaan tarpeellista toiminnan johtamisen kannalta, mikäli talouden muuttujia on vähän. Eihän lähes kukaan meistä tee ainakaan säännöllisesti kirjanpitoa omasta yksityistaloudesta. Eihän? Pelataan pankkitilin saldolla ja summittaisilla käsityksillä kuukauden tuloista ja menoista. Se on usein riittävä tarkkuus.
Asiat alkavat kuitenkin muuttua, kun skaala kasvaa. Historian aamuhämärästä löydetyt savitaulut tai khipu-solmut käsittelevät määriä, joiden käsittely ei ole enää ihmisaivoille luontaista. Transaktioita ja määriä pitää saada tallennettua aivojen ulkopuolelle viimeistään, kun siirrytään heimosta sivilisaatioon. Tässä vaiheessa kirjanpito ei ole enää ulkopuolelta säädelty pakollinen paha, vaan välttämättömyys sivilisaation olemassaololle. Huomionarvoista on myös se, että kirjanpidon aamuhämärässä ei puhuta verotuksesta pihaustakaan, sillä kirjanpito peittoaa iällään verotuksenkin kevyet parituhatta vuotta.
Näin ollen, kun sanon veronkeruun olevan vain kirjanpidon sekundaarinen tarkoitus, todellakin tarkoitan sitä. Tämä alkaa valjeta yhä selkeämmin, kun edetään historiassa kohti kirjanpidon tuoreempia kehityskulkuja. Kahdenkertaisen kirjanpidon isänä pidetty Luca Pacioli tallensi italialaisten kauppiaiden käyttämän menetelmän kansiin reilu 500 vuotta sitten. Teoksessaan hän nimenomaan varoittaa eri veroviranomaisten huonoista epäsäännöllisistä metodeista, joiden virheiltä voi välttyä, kun käyttää itse kahdenkertaisen kirjanpidon menetelmää. Kahdenkertainen kirjanpidon metodi kumpusi kauppiaiden omaisuuden hallinnan tarpeesta. Myöhemmin 1700–1800-luvuilla kehitykset rakenteelliseen tuloslaskelmaan ja taseeseen tulivat yritystoiminnan ja massatuotannon tarpeista.
Kupletin juoni selkeytyy. Tarve tulee ensin jostain muualta ja verottaja ottaa tehokkaan menetelmän jälkijunassa käyttöön. Kirjanpidon mahtavassa ja jalossa tarinassa verottaja ei olekaan kassaraa heiluttava isäntä, vaan pelkkä sivujuoni.
Kirjanpidon syvin olemus
Tiivistyksenä. Kirjanpitoa on tehty tähän päivään sivilisaation aamuhämärästä asti. Kirjanpidon viihdearvo on lähes nolla, joten sitä tehdään täysin pragmaattisista syistä. Kirjanpitoa on aina tehty ensisijaisesti sisäisiä tarpeita varten, on kyseessä sitten sivilisaatio, kauppias tai yritys. Kirjanpidolla täytyy siis olla hyvin hyvin hyvin, ja vielä kerran “hyvin”, painava juurisyy olemassaololleen. Miksi sitä siis tehdään? Kuten joka toisen tilitoimiston nettisivuilla se nykyään hyvin kerrotaan: parempien päätösten tueksi.
Kyllä juurisyy kohtalaisen hyvin tunnistetaan ainakin nykyään tilitoimistoissa, mutta mielestäni selkeys edelleen puuttuu. Mitä siis kirjanpito on? Onko se arvaus? Arvaus on hyvä arvaus, mutta ei osu ihan maaliin. Arvaus viittaa ikävästi johonkin epäjohdonmukaiseen ja sattumanvaraiseen, jota kirjanpito ei missään nimessä ole. Arvaus kuitenkin muistuttaa (etenkin insinöörejä) siitä, että kirjanpito ei ole myöskään sentin tarkkaa eksaktia tiedettä. Kirjanpito ei ole kumpaakaan, vaan kirjanpito on malli taloudellisesta todellisuudesta. Malli, jonka ei tarvitse olla tehottoman eksakti, mutta riittävän tarkka, että se antaa todellisuudesta oikean ja riittävän kuvan. Erinäisistä kirjanpidon maakohtaisista joustoista huolimatta, kirjanpito on täysin sidoksissa fyysiseen todellisuuteen. Kirjanpito ei käsittele mystisiä asioita, kuten rahan arvoa, vaan konkreettisia fyysisiä asioita: rahan liikettä ja määrää. Ei ole merkitystä onko yksikkönä taatelit, kolikot tai ykköset ja nollat. Kirjanpito on universaalia ja fundamentaalisesti todellisuuteen sidottu metodi.
Näinpä kirjanpitäjät tuottavat todellisuuden mallia. Mikäli joku miettii pää punaisena raflaavampaa titteliä kirjanpitäjälle, niin mallintaja kuvaa ammatin syvää olemusta erinomaisesti. On vaikea keksiä mitään jalompaa kuin todellisuuden tavoittelu, koska vain todellisuutta ymmärtämällä me voimme tehdä parhaimmat päätökset. Ei navigaattorit tai polttomoottorit toimi ideologisista tai mielivaltaisista syistä, vaan koska niiden rakentajat ovat ymmärtäneet riittävän hyvin todellisuutta. Ei kirjanpito ohjaa parempiin päätöksiin byrokraattisista syistä, vaan siitä syystä, että se on yrityksen talouden todellisuuden ytimessä.
Toki jotkin kirjanpidon joustokohdat ja tulkinnat voivat olla kyseenalaisia, mutta ne ovat vain paikallista kohinaa kovan ytimen ympärillä. Todellinen pitkän aikavälin hyöty lepää täysin ymmärryksessä, jonka kirjanpito mahdollistaa. Sen hyöty ei ole aina välittömästi ilmiselvää, mutta sen avulla me kasvatamme kakkua eikä vain mietitä, miten pienestä kakusta saisi hieman suuremman siivun.
Minulle on jäänyt kuva kirjanpidon koulutuksista, että alalla keskimäärin arvostetaan konkretiaa. Tätähän se käytäntö suurimmaksi osaksi onkin, mutta tekee meille kaikille hyvää antaa myös hieman tilaa merkitykselle ja selkeydelle. En saanut yhtään konkreettista työkalua pakkiin, kun valaistuin ja aloin näkemään kaiken debetinä sekä kreditinä, kuten Matrixin Neo ykkösinä ja nollina. Samalla en keksi mitään yhtä jykevää työkalua, joka päihittäisi ehkä hieman abstraktin merkityksen ja selkeyden tunteen. Sitä on hankala kuvailla, mutta vaikeankin haasteen edessä voi aina palata kovaan yksinkertaiseen ytimeen ja ratkaisu löytyy helpommin kuin tuhatta tekniikkaa pänttäämällä.
Lopuksi on syytä mainita, että oma valaistuminen ja kirjanpidon arvostus nousi nimenomaan siinä vaiheessa, kun työni alkoi siirtyä yhä kauemmas itse kirjanpidon tekemisestä. Aloin vasta sisäisen laskennan kautta ymmärtämään, kuinka timanttisen kova ja nerokas metodi kahdenkertainen kirjanpito on. Se on talouden datasettien ylivoimainen ajaton hallitsija: varjokenraali, joka lopulta kertoo kaapin paikan. Mikä parasta, löysin lopulta kirjanpidon ajattomat symbolit: tiliristikko, debet, kredit ja luonnon symmetria. Iholle meni.