Miksi kahdenkertainen yhdenkertaisen sijaan?
Kahdenkertainen kirjanpito on maailmanlaajuisesti käytössä ja Suomessakin kirjanpitolaki velvoittaa kaikkia osakeyhtiöitä pitämään kahdenkertaista kirjanpitoa. Kahdenkertainen kirjanpito on nykyään käytännössä synonyymi kirjanpidolle, vaikka metodina se on suhteellisen tuore verrattuna koko kirjanpidon historiaan. Mistä kahdenkertaisen kirjanpidon metodi tuli ja miksi kukaan haluaisi tehdä asioita kahdenkertaisesti? Tämän vastauksen löytämiseksi pitää unohtaa lakisääteinen höttö ja sukeltaa suoraan toiminnallisuuden ytimeen.
Kaikkihan me jo tiedämme, että syy kirjanpidon olemassaololle on ymmärtää taloudellista todellisuutta ja näin ollen kirjanpito on taloudellisen todellisuuden malli. Kahdenkertaisen kirjanpidon syvä olemus on näiltä osin tismalleen sama, mutta kun siirrymme laajasta käsitteestä tarkempaan, meidän pitää kysyä myös tarkentavia kysymyksiä. Kahdenkertaisen kirjanpidon osalta meidän täytyykin kysyä, miksi teemme kahdenkertaista kirjanpitoa sen sijaan että tekisimme yhdenkertaista kirjanpitoa?
Keksintö vai löytö?
Italialaista munkkia ja matemaatikkoa Luca Paciolia pidetään yleisesti kahdenkertaisen kirjanpidon isänä. Pacioli ei suinkaan ollut tarujen itämainen munkki, joka menee kymmeneksi vuodeksi vuorelle meditoimaan ja tulee valaistuneena takaisin meidän kuolevaisten keskuuteen. Hän oli renessanssiajan pragmaattinen tieteilijä, joka tallensi italialaisten kauppiaiden käyttämän menetelmän kansiin reilu 500 vuotta sitten. Kahdenkertaisen kirjanpidon metodi oli vain yksi osa Paciolin laajempaa matematiikkaa käsittelevää kirjaa (Summa de arithmetica, geometria, proportioni et proportionalita), mutta sen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Kirjapainon leviäminen auttoi tekemään kirjasta suositun ja siten Paciolin nimi jäi historiaan kahdenkertaisen kirjanpidon isänä.
Kahdenkertainen kirjanpito oli kuitenkin ihan yhtä paljon löydös kuin keksintö. Aivan kuin Michelangelo löysi Daavidin patsaan marmorin sisältä, myös kahdenkertainen kirjanpito on löydetty taloudellisten tapahtumien fundamentaalisen todellisuuden ytimestä. Luca Pacioli ei metodia keksinyt, hän vain onnistui tallentamaan ja julkaisemaan metodin oikeaan aikaan. Kahdenkertaista metodia oli ainakin jossain muodossa käytetty Italiassa jo vuosisatoja ja sitä ennen taas Aasiassa ja Lähi-Idässä. Kahdenkertainen kirjanpito on myös siinä mielessä löytö, että on hyvin vaikea kuvitella, miten se olisi voitu keksiä eri tavalla. Metodiin liittyvät termit ja prosessit ovat toki asia erikseen, mutta kahdenkertainen kova ydin tulee suoraan luonnosta.
Pragmaattinen pintaraapaisu
Ennen kuin mennään syvällisemmin luontoon, niin tarkastellaan metodia hetki pragmaattisemmasta näkökulmasta. Miksi siis eri ihmiset eri maailmankolkissa ja eri aikoina halusivat varta vasten ottaa työteliäämmän kahdenkertaisen menetelmän käyttöön nopeamman yhdenkertaisen sijaan? Ajatellaan yksinkertainen tilanne, jossa olet käynyt kauppaa ja lasket päivän lopuksi saldot: 1 tuottoa, 1 kustannusta ja 1 rahaa kassassa. Tällaisen lopputuloksen pitäisi herättää herätyskellot soimaan, koska se ei ole yksinkertaisesti mahdollinen. Joko kyseessä on laskuvirhe tai puute, mutta se on joka tapauksessa todenvastainen lopputulos. Pelkkiä saldoja laskelmalla on täysin inhimillistä päätyä tämänkaltaiseen lopputulokseen, mutta kahdenkertaisella menetelmällä se ei ole mahdollista.
Kahdenkertaisen kirjanpidon kova ydin, eli kahdenkertaisuus, perustuu talouden tapahtumien liikkeen mallintamiseen. Jokaisen tapahtuman pitää vastata kysymyksiin: mistä tapahtuma tuli ja minne tapahtuma meni? Yksinkertaisesti voidaan sanoa, että 1 yksikkö tuli myynnistä ja meni kassaan. Tämä yksikkö kirjataan kahteen kertaan: 1 lähtöpisteeseen ja 1 päätepisteeseen. Näin me saamme talouden malliin kaksi puolta, debet ja kredit, jotka muodostavat symmetrisen kokonaisuuden.
Aiemmin kuvattu esimerkki ei ole mahdollinen, koska se ei ole symmetrinen. Meillä oli siis 1 kredit (tuotto) ja 2 debetiä (kustannus ja raha kassassa). Tässä vaiheessa voimme olla täysin varmoja, että jossain on tapahtunut virhe, koska debet ja kredit eivät ole yhtä suuria. Esimerkin vuoksi, meiltä voisi vaikkapa puuttua 1 kredit velkaa. Näitä esimerkkejä on helppo keksiä lukematon määrä, mutta pointti on siinä, että virheet ovat huomattavasti helpompi korjata, kun metodi sisäänrakennetusti hälyttää niistä korvia vihlovalla hälytysäänellä.
Kahdenkertaista kirjanpitoa on alettu käyttää ihan ilman viranomaisohjausta juuri tämän takia: se toimii. Pacioli jopa varoittaa kirjassaan paikallisten veroviranomaisten epäluotettavista metodeista, joita vastaan voi suojautua, kun itse käyttää kahdenkertaista metodia. Se todella kuvaa talouden todellisuutta ja tekee talouden mallista selkeästi yli kahdenkertaisesti luotettavamman. Muutenhan kukaan ei olisi jaksanut nähdä vaivaa täysin omien intressien takia. Kirjanpitoa toki voi aina tehdä metodista riippumatta väärin. Kahdenkertainen kirjanpitokin voi tuottaa väärän lopputuloksen, mutta se ei voi koskaan olla todenvastainen.
Kosminen sienimetsä
Miksi-kysymysten ärsyttävä puoli on se, että ne voidaan viedä aina askeleen pidemmälle. Kun yksi mysteeri aukeaa, heti joku irvileuka kysyy: ”mutta miksi miksi?”. Kahdenkertaista kirjanpitoa siis tehdään, koska se on symmetrinen malli, joka kuvaa talouden symmetristä todellisuutta. Mutta miksi talouden todellisuus on symmetrinen? Tämä on pisimmälle viety miksi-kysymys, jonka syövereihin suostun sukeltamaan. Mutta minä suostun sukeltamaan, ja sukellan, vaikka ei kukaan oikeasti koskaan kysynytkään. Alkuun kuitenkin varoituksen sana: ota mukaan hyppysellinen suolaa, sillä nyt mennään kosmiselle sienimetsälle.
Luonnon symmetria on jatkuvasti ympärillämme, on kyse sitten puiden lehdistä, auringosta, kukista, lumihiutaleista tai peilistä kurkistavista kasvoista. Symmetria ei ole vain esteettistä, vaan se on toimivaa ja tehokasta. Symmetria ei pysähdy siihen, mihin meidän aistimme pysähtyvät, vaan symmetria on osa todellisuuttamme luonnonlakeja myöten. Menee yli hilseen, mutta luotan fyysikkojen sanaan, kun he kertovat luonnonlakien olevan symmetrisiä. Muun muassa Richard Feynman, yksi 1900-luvun tunnetummista fyysikoista, on luennoinut luonnonlakien symmetriasta.
Tällä vuosituhannella toinen fyysikko, Lawrence Krauss, on yrittänyt vastata kirjassaan (A Universe from Nothing: Why There Is Something Rather Than Nothing) jälleen yhteen ”miksi miksi” -kysymykseen: miksi ylipäätään mitään on olemassa? Tässä vaiheessa hilseet lentävät joka suuntiin, mutta yritän pysyä perässä. Krauss esittää mahdollisuuden, että maailmankaikkeuden nettoenergia saattaa olla yhtä kuin nolla. Toisin sanottuna on mahdollista, että niin sanottu positiivinen energia ja negatiivinen gravitaatioenergia ovat tasan yhtä suuret. Spekulatiivista kyllä ja tarkoitushakuista ehkä, mutta samalla kuulostaa niin kovin tutulle debetille ja kreditille. Kahdenkertaisen kirjanpidon symmetrinen metodi toisin sanoen toimii, koska symmetria itsessään on niin syvällä objektiivisen todellisuutemme ytimessä. Nyt pitää muistaa, että kirjanpito ei mallinna mystisiä asioita kuten rahan arvoa eikä se ota kantaa suhteellisiin asioihin, kuten mikä on paljon ja mikä on vähän. Kirjanpito mallintaa tasan tarkkaan konkreettisia fyysisiä asioita: talouden yksiköiden liikettä ja määrää. Sillä ei ole merkitystä liikkuvatko kultakolikot, taatelit vai bitit.
Ajaton hallitsija?
Renessanssin aikaan kahdenkertainen kirjanpito nähtiin samantyyppisten lasien läpi. Lasit toki olivat silloin sakeammat ja luonnonlakien sijaan vertauskuvat yhdistyivät moraaliin ja jumalaan. Jotain sen ajan suhtautumisesta kertoo, että Tilisanomien artikkelin mukaan Luca Paciolin sisarenpoika poltettiin roviolla, koska hän yritti kehittää kolmenkertaisen kirjanpidon menetelmää. Meidän pitäisi saada sama suhtautuminen takaisin nykypäivään, ilman rovioita tosin.
Uskon, että kahdenkertainen kirjanpito otettiin osaksi niin tosissaan juuri sen takia, että vapaaehtoisena metodina sen hyödyt ymmärrettiin paremmin. Nykyajan lakisääteinen pinnoite on peittänyt metodin todellisen tarkoituksen ja olemuksen hämärän peittoon. Kahdenkertaisen kirjanpidon klangi on ajan saatossa tussahtanut vaimeaksi taustahälinäksi, vaikka todellisuudessa se on edelleen talouden datasettien kiistaton hallitsija.
Voisiko hallitsija joskus vaihtua? En näe mitään syytä, miksi ei voisi. Helppoa se ei kuitenkaan ole. Kolmenkertaista kirjanpitoa on rovioaikojen jälkeenkin tutkittu muun muassa Yuji Ijirin toimesta. Olen itsekin miettinyt monesti tekeväni eri dimensioiden avulla 3,5- tai 4,2-kertaista kirjanpitoa, mutta kyse on aina ollut tilannekohtaisista ratkaisuista, ei fundamentaalista lainalaisuudesta.
Ijiri ymmärtää hyvin, että kolmas tili ei voisi olla sattumanvarainen, vaan sen tulisi olla perustavanlaatuisesti sidoksissa kahteen olemassa olevaan. Lähestymistapaa ei voi kuin ihailla, kun Ijiri pyrkii tuomaan muutosnopeuden Newtonin mekaniikoista osaksi kirjanpitoa. Oikea lähestymistapa, mutta samalla herää monta kysymystä. Toisiko metodi mitään sellaista tietoa, jota ei nykyään saa tehokkaasti raportoinnin avulla tai lisäisikö se varmuutta prosessiin niin kuin kahdenkertaisuus aikoinaan teki? Vaikka vastaus olisi kyllä, niin ovatko hyödyt vaivan arvoisia? Todennäköisesti ei, tai kukaan ei ainakaan ole vielä toisin todistanut.
Kenties valta joskus vaihtuu, mutta miten? Omista loppuun kalutuista aivoista tähän ei löydy vastausta. Joudunkin laskeutumaan kosmiselta sienimetsältä takaisin käytännön maailmaan. Kiitän kahdenkertaista kirjanpitoa hyvistä sienistä ja totean tyytyväisenä, että se toimii, koska se toimii.