Tiivis menneisyys
Mikäli minulta kysytään mikä on paras talouden tunnusluku, vastaan ennuste. Tämä on kategorisesti hieman huijausvastaus, mutta vastaan silti. Miksi? Pureudutaan aluksi siihen, mitä tunnusluvut ovat.
Kirjanpidon tarkoitus on todellisuuden ymmärtäminen ja kaikki kirjanpidon merkittävät kehitysaskeleet ovat tehneet todellisuutta ymmärrettäväksi. Kirjanpidon aamuhämärässä kyse oli sellaisten massojen tallentamisesta, jota ei voi jättää enää ihmisaivojen varaan. Kahdenkertainen kirjanpito toi kirjanpidon metodiin lainalaisuuden, joka on yhtä perustavanlaatuinen kuin mikä tahansa luonnonlaki. Tulos- ja taserakenteiden kehitys pyrki tiivistämään tiedon ymmärrettävään muotoon. Tunnusluvut jatkoivat tiivistämistä rakenteen sijaan yhteen yksittäiseen numeroon.
Tunnusluvut ovat siis vain tiivistyksiä kompleksista datasta. Tunnuslukuja voi tehdä mistä tahansa datasta ja ne voivat yhtä hyvin perustua tarkkaan toteumadataan kuin toiveisiin perustuvaa ennustedataan.
Käytännössä tunnuslukuja tarkastellaan usein toteumadatasta nopeaa tilanneanalyysia varten. Osa tunnusluvuista on rehellisiä tilannekuvia, mutta osa pyrkii ennustamaan tulevaisuutta. Esimerkiksi vieraanpääoman takaisinmaksuaika ennakoi, kuinka nopeasti yritys pystyisi maksamaan korolliset velkansa pois omalla senhetkisellä tulorahoituksellaan. Oman kokemukseni mukaan myös kassan loppumisen ajankohtaa lasketaan aivan liian usein toteumasta. Siinä ei ole itsessään mitään vikaa, mutta konteksti ratkaisee, kuinka pahasti näissä mennään metsään. Tulevaisuutta voidaan johtaa nopeasti ja suoraviivaisesti toteumasta, mikäli me oletamme tulevaisuuden jatkuvan samalla tavalla kuin mennyt on toteutunut. Tällaisessa tapauksessa jopa minä saattaisin hammasta purren suositella käytettävän yksinkertaisia kaavoja kompleksin ennusteen sijaan.
Kokonaisvaltainen tulevaisuus
Tasaisen vauhdin yhtiölle menneisyys kertoo tulevaisuuden, mutta muutosta tavoittelevalle yhtiölle tämä ei enää riitä. Menneisyyden tunteminen on tietenkin tärkeää, koska se määrittää myös meidän mahdolliset tulevaisuutemme polut. Nämä tulevaisuuden polut voivat kuitenkin olla hyvin erilaisia ja silloin ei auta muuta kuin alkaa ennustamaan. Ennuste voi olla yltiöoptimistinen tai inhorealistinen, mutta sen pitää olla aina todenmukainen. Itse edellytän liiketoiminnan ennustamiselta aina samaa symmetristä lainalaisuutta, mikä on vapahtajassamme kahdenkertaisessa kirjanpidossa. Näin todenmukaisuus säilyy, vaikka projektio olisi lievästi sanottuna epätodennäköinen.
Hyvä ennuste tuo aikajanan kokonaisvaltaisesti näkyväksi. Tunnuslukujen kohdalla ajanjakso voi vaikuttaa merkittävästi lopputulokseen ja samalla johtaa merkittävästi harhaan. Lasketaanko viimeisen kvartaalin luvuista, tilikauden alusta vai mistä. Tämä korostuu sesonkivaltaisilla aloilla. Kokonaisvaltainen ennuste antaa huomattavasti selkeämmän kuvan tulevaisuudesta. Voidaan kysyä suoraan missä ollaan vaikkapa 6 kuukauden päästä tai milloin tahansa. Samalla voidaan tarkastaa ennusteen oletukset ja arvioida sen luotettavuutta. Tapahtuuko kasvu loogisesti, miten kulut reagoivat, onko saamisten kierto linjassa ja niin edelleen. Tulevaisuuteen kurkistaminen on aina epävarmuuden sietoa, mutta on ihan eri asia katsoa sinne kokonaisen kartan kanssa kuin pelkän kompassin avulla.
Eräs asiakas pyysi minua aikoinaan laskemaan kassan kestoa. Se haluttiin nopeasti, joten laskin toteutuman perusteella jotain vuoden ja kahden välillä. Samalla kuitenkin painotin, että keskeneräinen ennuste pitää saada nyt valmiiksi, koska saamme sieltä paljon paremman käsityksen kassan kestävyydestä. Ennuste valmistui ja lopputulos oli vain jotain kuukausia. Olimme auttamatta myöhässä, mutta reagointi alkoi välittömästi ja asiaan pystyttiin vaikuttamaan. Onneksi pystyttiin, koska ennuste oli oikeassa.