Katoava ammatti?
Kirjanpitäjän ammattia on ennustettu katoavaksi jo digitalisaation myötä ja sama puhe käy nyt kuumana tekoälytyökalujen tehdessä valtavia loikkia. Moni kirjanpitäjän tehtävä onkin jo hävinnyt. Muistan vielä urani alkuajoilta röökinhajuiset kuitit, mapittamiset ja tasekirjan sitomiset, jotka onneksi kaikki jäivät historian havinaan. Oma urani on sekin suhteellisen moderni, koska olen sentään aloittanut aikana, jolloin tietokoneet ovat kuuluneet jokaisen toimistotyöntekijän peruskalustoon. Minun ei ole edes tarvinnut miettiä pääkirjoja tai päiväkirjoja ajalta, jolloin ne olivat oikeasti kirjoja, puhumattakaan paperia edeltävistä työkaluista khipu-solmujen tai savitaulujen ajalta.
Työkalut ovat kehittyneet, mutta tarve kirjanpidolle on pysynyt samana. Toistaiseksi myös tarve kirjanpitäjälle on säilynyt. Miksi ennustukset kirjanpitäjän ammatin häviämisestä eivät ole vielä toteutuneet? Uskon, että ennustajat eivät ole yksinkertaisesti ymmärtäneet kirjanpitoa riittävän hyvin, tai ihmisiä, tai molempia. On toki totta, että kirjanpitoa pystytään jo nyt automatisoimaan erittäin paljon, mutta kirjanpito on paljon yksilöllisempää kuin monesti kuvitellaan. On syytä muistaa, että kirjanpitoa ei ole koskaan ensisijaisesti tehty viranomaisia varten, vaan yksittäistä taloudellista toimijaa varten. Olen kirjoittanut kirjanpidon merkityksestä lisää muun muassa täällä.
Automatisaation haasteet
Kirjanpitojärjestelmät automatisoivat vaivatta yleispätevät kirjaukset, kuten vaikkapa ostolaskun maksun. Transaktion merkitys on kaikille yrityksille sama. Mutta sitten tulee yksilölliset asiat, kuten esimerkiksi kulun luonne ja ajallinen kohdistus. Yksi kirjanpidon yleinen käytännönläheinen ohjenuora on, että ei kannata tehdä erillistä tiliä suodatinpusseille. Kahvin ja suodatinpussien merkitys on varmasti sama jokaiselle asiantuntijayritykselle, mutta se ei ole sama asiantuntijayritykselle ja kahvilalle. Kahvilassa voi olla ihan oleellista kiinnittää huomiota myös niihin suodatinpusseihin.
Liikevaihdon ajallinen kohdistus taas on kahvilassa hyvin suoraviivaista, mutta asiantuntijayrityksen pitkäkestoinen kiinteänhintainen projekti voi olla erittäin haastavaa kohdistaa kuukausitason tarkkuudella. Tällaisia asioita on erittäin hankala tai kannattamatonta automatisoida digitalisaatioaallon deterministisellä automatisaatiolla ja vielä vaikeampaa ulkopuolisilla säännöillä, jotka eivät huomioi toimijan yksilöllisyyttä. Se onnistuu ainoastaan sisältä käsin ja kukapa olisi paras henkilö automatisoimaan ja valvomaan tätä prosessia kuin kirjanpitäjä?
Ihmiset ja alienit kirjanpitäjinä
Kirjanpitäjien lopun ennustajat eivät joko ymmärtäneet kirjanpitoa tai ihmisiä tai kumpaakaan. Deterministinen automaatio olisi saattanut hyvin riittää jollekin eri lajille universumin toisella puolella. Kenties jokin Verohallinnon unelmissa elävä parviäly, joka tuottaa ja kuluttaa vain harmaata ravintomassaa sekä niiden kirjaamiseen tarvittavia harmaita kirjanpitotyökaluja. Tällaisessa tapauksessa kirjanpitoa voisi ohjata ulkoa sisälle ja automatisoida koko prosessi yksinkertaisilla säännöillä. Ihmiset ovat kuitenkin mutkikkaampia ja ailahtelevampia otuksia, joille pelkkä harmaa ravintomassa sekä yhtä harmaa kirjanpito eivät riitä. Ihmisen oikut ovat monimuotoisen värikkäitä ja niin on myös ihmisten kirjanpito.
Tekoäly astuu kehään
En ole ihan suoraan sanottuna ollut vielä kovinkaan vaikuttunut tekoälyn hyödyistä työssäni. Kokonaisvaltaisessa taloudenhoidossa olen saanut apuja sieltä täältä. Tekoäly on auttanut muun muassa ostolaskutiliöintien tehokkaassa rikastamisessa, joissain täsmäytyksissä ja monimutkaisissa laskelmissa. Taputan nyt itseäni häpeilemättä selkääni, mutta tekoäly ei ole omaan jo pitkälle vietyyn prosessiin tuonut mitään mullistavaa muutosta, kuten digitalisaatio aikoinaan toi. Vielä! Tekoälyn kehitys on toisaalta taas niin ällistyttävän nopeaa, että kehitystä on hankala ennustaa nenäänsä pidemmälle.
Olen samaan aikaan hyvin skeptinen jokaista AI-vallankumousta julistavaa evankelistaa kohtaan kuin myös jokaista ihmistyön pysyvyyttä puolustavaa kronikoitsijaa kohtaan. Aikaisemmat teknologiset vallankumoukset eivät todellakaan ole mikään tae nykyisestä. En tällä hetkellä ole huolissani kirjanpitäjän ammatin säilyvyydestä, mutta siitä on kuitenkin ihan perusteltua heittää lanttia. Kirjanpidolla itsessään taas on huomattavasti juurtuneempi asema. Mikäli tekoäly tai alienit korvaisivat kirjanpitäjät, niin kirjanpito ei edelleen katoaisi mihinkään. Tai ei ainakaan niin kauan, kun ihmiset ovat sivilisaationsa ohjaajan paikalla. Kirjanpito on fundamentaalisesti sidottu ihmissivilisaatioon: suuren ihmismäärän vaihdantaan.
Ehkä ihmisetkin voisivat vapautua vaihdannasta ja kirjanpidosta jonkinlaisessa runsauden anarkiassa, josta tulee mieleen scifi-kirjojen yksinäiset matkaajat massiivisissa kaiken tarjoavissa aluksissaan. Miksi tehdä vaihdantaa tai pitää siitä ainakaan kirjaa, kun oma ihmekone tuottaa kaiken, mitä kukaan kykenee kuvittelemaan. Vähänkään rajatummilla resursseilla vaihdantaa ja siten kirjanpitoa tarvitaan.
Ihminen vastaan tekoäly, toinen erä
Mitä jos yleinen tekoäly ottaakin vallan tulevaisuudessa tai se menee vaikka toteuttamaan itseään Marsiin? Tarvitseeko itsevaltainen tekoäly kirjanpitoa? Tätä on toki ihmismielen vaikea arvioida sen enempää kuin koirani osaisi arvioida kunnollisen Karaage-kanan valmistusprosessia. Koirani ymmärtää kyllä ilmiselvästi, että se on erittäin erittäin erittäin herkullista ruokaa. Samalla olen melko varma, että suolasokeriveden merkitys, marinointi ja triplapaisto eivät käsitteellisesti mahdu koirani tai kenenkään koiran aivoihin. Yritän silti ymmärtää koiran aivoillani valmistusprosessia maailman parhaimman kanaruoan taustalla.
Tekoälyn tarve kirjanpidolle riippuisi oletettavasti siitä, onko kyseessä yksi kaiken hallitseva tietoisuus vai kokonainen sivilisaatio tekoälytietoisuuksia. Eivät ihmisetkään tarvitse kirjanpitoa omaa yksinäisyyttään tai edes pientä vaihdantaa varten. En tee kirjanpitoa omasta taloudestani, koska vähäisillä muuttujilla käsitys todellisuudesta säilyy riittävän hyvänä. Tekoälyn kohdalla voisi olettaa samalla tavalla. Yhden omnipotentin tietoisuuden kohdalla todennäköisesti vaihdanta, talous ja kirjanpito menettäisivät merkityksensä minään muuna kuin museoon kuuluvana kuriositeettina.
Tekoälysivilisaation kohdalla taas kirjanpitoa todennäköisesti tarvittaisiin. Ihmisillä vaihdannan yksikköinä ovat toimineet muun muassa oravannahat, taatelit ja kolikot. Tekoälyllä se voisi olla kenties energia, kapasiteetti tai jokin muu asia, jota minä en ymmärrä. Tekoälysivilisaation kohdalla parempi kysymys onkin, minkälaista kirjanpitoa se tarvitsisi.
Suuren älyn metodit
Kahdenkertainen kirjanpito on vakiinnuttanut asemansa hallitsevana kirjanpidon metodina viimeisen 500 vuoden aikana. Se on yhtä paljon löydös kuin keksintö. Metodiin liittyvät työkalut ovat toki oman aikansa teknologiaan sidoksissa, mutta kahdenkertaisen kirjanpidon syvä olemus on ihan yhtä syvällä todellisuutemme kankaassa kuin mikä tahansa luonnonlaki. Kahdenkertainen lainalaisuus mahdollistaa rahan tai muun arvon liikkeen mallintamisen ja varmistaa mallin todenmukaisuuden.
Mikäli tekoäly tarvitsisi kirjanpitoa, niin minkälaista? Tyytyisikö tekoäly kahdenkertaiseen kirjanpitoon vai olisiko sen tarpeet niin monimutkaisia, että kahdenkertaisuus ei riittäisi alkuunkaan. Ihmismielelle kahdenkertainen malli on tyypillisesti hankala sisäistää vuosikausien harjoittelun jälkeenkin. On hankala oikein kuvitella, miten kolmi- tai nelinkertainen malli edes toimisi siten, että tilit olisivat perustavanlaatuisesti sidoksissa toisiinsa. Toki minäkin teen tavallaan yli kahdenkertaista kirjanpitoa erillisten dimensioiden avulla. Vaativat asiakastarpeet edellyttävät tiliöintien rikastamista esimerkiksi toiminto-, asiakas tai projektikohtaisilla dimensioilla. Tekoälylle kirjanpidon tarpeet saattaisivat olla moninkertaisesti monimutkaisemmat.
Tai sitten tekoälyn tarpeet kirjanpidolle olisivatkin täysin päinvastaiset. Yksinkertainen on kaunista ja toisaalta yksinkertaistusta pidetään monesti asian ymmärryksen osoituksena. Onhan se omallakin polulla mennyt usein niin, että uutta asiaa opetellessa innostun mallintamaan kaikenlaisia pikku detaaleja, kunnes jossain vaiheessa tajuan käyttäväni hirveän määrän vaivaa asiaan, jolla ei ole kenellekään mitään merkitystä. Ei edes minulle. Keskittyminen olennaiseen tarkoittaa usein myös keskittymistä yksinkertaisempaan malliin. Vaatii kokemusta tunnistaa rönsyt ja viisautta pudottaa ne pois.
Tekoälyn ymmärrys todellisuudesta voisi olla niin syvällistä, että se tekisikin kirjanpitoa paljon yksinkertaisemmin kuin ihmiset. Toinen yksinkertaisen kirjanpidon puoltaja voisi olla tekoälyn täydellinen muisti. Kahdenkertainen kirjanpito on todellisuuden malli, jonka sisäinen lainalaisuus paikkaa osaltaan juuri ihmisen huonoa muistia. Tositetasolle asti viety symmetria toimii inhimillisten erheiden kuin myös tarkoituksellisen pahanteon suojana. Tekoälyllä ei välttämättä olisi vastaavia inhimillisiä ongelmia, vaan se voisi vain puhtaasti tallentaa tietoa ilman lainalaisuuksia.
Epävarma tulevaisuus
Mikä ikinä onkaan kirjanpidon tulevaisuus, niin se ei katoa mihinkään niin kauan, kun ihmiset hallitsevat sivilisaatioitansa. Oikea kysymys pyöriikin sivilisaation itsensä ympärillä. Miltä se näyttää, jos jokin huomattavasti älykkäämpi tietoisuus ottaa vallan? Tämä spekulaatio ei ole enää mitään harvinaista tutkijanörttien pohdintaa tai salaliittohörhöjen harhaista aivovoimistelua. Se on yhä useamman ihmisen aito huoli, johon yhä kiihtyvämmän kehityksen suuntaviivat antavat aihetta.
Se on kuitenkin jokaisen syytä muistaa, että yhtään kenellekään ei ole mitään meriittejä ehdottomaan varmuuteen, kun puhumme meitä moninkertaisesti älykkäämmän tietoisuuden aivoituksista. Älkää antako tittelien, kokemuksen ja ennen kaikkea itsevarmuuden hämätä. Näissä kysymyksissä me olemme se koira, joka yrittää epätoivoisesti ymmärtää Karaage-kanaa valmistavaa huippukokkia. Siitä tulikin mieleeni, että minun pitää juuri nyt heti äkkiä juosta noutamaan pallo, jeeee!